OIVALLUKSIEN KOULUTUS

Tänään vierailevana asiantuntijana on Sirkku Ruutu psykologi, psykoterapeutti, työnohjaaja ja coach, joka kokee elämäntehtäväkseen tunnistaa ja tuoda näkyväksi ihmisissä olevan potentiaalin, valaa elämänuskoa ja kannustaa hyvän elämän elämiseen.

Sirkku oli kesäyliopiston kouluttajana vuoden mittaisessa Ratkaisukeskeinen työote vanhuspsykiatrisen hoidon ja kotihoidon tukena -koulutuksessa
. Koulutuksesta tehtiin myös juttua Turun Sanomiin 6.9.2014. Millaisia ajatuksia, oivalluksia ja onnistumisen fiiliksiä koulutus sitten sai aikaan?

RATKAISUKESKEINEN TYÖOTE

Turun kesäyliopisto järjesti vuoden mittaisen ratkaisukeskeisen työotteen koulutuksen vanhuspsykiatrian ja kotihoidon henkilöstölle. Koulutus toteutettiin oppisopimuskoulutuksena ja se suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa.  Opiskelijoiden toiveita kuultiin koko koulutusprosessin ajan.

Koulutuksen punaisena lankana oli oman työhyvinvoinnin edistäminen henkilökohtaisella hyvinvointiprosessilla, yhteistyön edistäminen vanhuspsykiatrian ja kotihoidon välillä, työyhteisön vuorovaikutuksen edesauttaminen ja osaamisen jakaminen. Lisäksi haluttiin konkreettisia menetelmiä vaikeiden asiakastilanteiden kohtaamiseen.

Keskeisenä ajatuksenani oli, että koulutuksen on oltava mielekästä, hyödyllistä, konkreettista, joustavaa ja vastuullista. Ihmisten erilaiset oppimistavat otettiin huomioon.  Vapaus tehdä omalla tavalla toi koulutukseen itseohjautuvuutta. Suorituksia ei tehty mekaanisesti, vaan kaikkeen tekemiseen löydettiin mielekkyys ja käytännön hyöty. Kouluttajana tavoitteeni oli toimia malliesimerkkinä arvostavasta kohtaamisesta, jossa opiskelijan parhaat puolet pääsevät kukoistamaan ja hyvä laitetaan kiertämään.

Alkukauhistuksesta tekemisen meininkiin

Ensimmäisenä lähipäivänä opiskelijat kauhistuivat työn määrää. Jotkut miettivät, riittääkö oma energia koulutuksen läpiviemiseen. Kuuluihan siihen seitsemän lähipäivää, oheiskirjallisuuden lukemista, seitsemän työnohjausistuntoa, oma työhyvinvointiprosessi ja henkilökohtainen asiakas-/potilastyön kehittämishanke. Jotkut miettivät, miten muutenkin kiireiseen arkeen voi enää mahduttaa lisää toimintoja.

Keskeinen ajatus koulutuksessa oli kuitenkin sopiva pysähtyminen olennaisen äärelle. ”On niin kiire, ettei ehdi ajatella.” –mantran tilalle halusin, että ihmiset pohtivat vastuullista itsensä johtamista. Aina on mahdollista tehdä jotakin. Joskus pienet hyvät teot poikivat suuria ilon aiheita. Olemme kaikki omalta osaltamme vastuussa työvireestämme, hyvinvoinnistamme ja mielekkyyden löytämisestä työhömme.

Heti alkumetreillä loimme kuuntelevan, kehittävän ja luottamuksellisen ryhmähengen. Ongelmat nostettiin esille, niistä puhuttiin ja osallistujat keksivät yhdessä uuden paremman tavan edetä. Koulutusta kehitettiin tarvittaessa koko ajan. Ratkaisupuhetta vaalittiin enemmän kuin valituspuhetta. Innostus nosti päätään ja toisten onnistumisia kuunneltiin ilman kateutta. Hyviä ideoita jaettiin vuolaasti ja opiskelijakaveria kannustettiin aidosti.  

Pienillä asennemuutoksilla voidaan vaikuttaa työvireeseen

Monesti suurimmat esteet löytyvät oman päämme sisältä. Emme usko mahdollisuuksiimme muuttaa asioita. Emme ehkä usko itseemme. Tässä koulutuksessa keskityttiin systemaattisesti siihen, mihin voi vaikuttaa ja suunnattiin energia mahdollisuuksiin. Työhyvinvointienergiaa lisättiin kehittävällä työotteella ja ratkaisukeskeisellä asenteella. Suoritteita ei tehty suoritusten takia, vaan siksi, että itse valittu teema tai kehityshanke oli itselle henkilökohtaisesti tärkeä, merkityksellinen ja olennaisesti hyvinvointia tuottava. Pihtaamisen kierteestä päästiin jakamisen iloon. Toisen onnistumisesta oli lupa nauttia ja toisen hyviä käytäntöjä sai vapaasti ottaa myös omaan käyttöönsä.

Yhteistyö kotihoidon ja vanhuspsykiatrian kesken tärkeää

Näkökulmien laajentaminen mahdollistui, kun esim. vanhuspsykiatrian henkilöstö näki kotihoidon mahdollisuuksia ja päinvastoin. Oman työn jumit pystyttiin näkemään uudesta perspektiivistä. Opiskelijoiden kesken kiinnitettiin huomiota arvostavaan kohtaamiseen, sillä arvostuksen kokemus on työssä merkittävä asia. Ihminen tulee arvostetuksi sekä itsearvostuksensa että muiden palautteen avulla. Kun työntekijä arvostaa itseään terveellä tavalla, hänen on mahdollista nähdä helpommin myös asiakkaassaan arvostettavia piirteitä ja kohdata ihminen aidosti ja kokonaisvaltaisesti. Psykiatriassa ja kotihoidossa on samoja asiakkaita, joiden hoivassa ja hoidossa auttaa moniammatillinen yhteistyö.

Ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen

Monia kotihoidon työntekijöitä kuormittaa se, että asiakkaan luona on rajallinen aika. Silti huomattiin, että hoitojen lomassa keskusteleminen ja kiinnostuksen osoittaminen ei ole ajasta kiinni. Monilla on kyky olla läsnä hetkessä ja häivyttää kiireen tuntu. Olemassa on nykyhetki ja asiakkaan näkeminen ja kuuleminen on mahdollista siinä hetkessä. Pienin myönteisin kommentein, vastuuttavien kysymysten ja positiivisen palautteen avulla voidaan asiakkaassa aktivoida omaa toimijuutta rajoitteista huolimatta.

Työn kehittämishankkeissa korostuivat läsnäolon ja kuuntelemisen tarve. Kotihoidon henkilökunta käytti mm. muistelua voimavarana, kehitti täsmäräätälöidyn ystäväkirjan muistisairaalle,  hyödynsi lemmikkiä hyvinvointikoirana asiakkaan luona, valjasti asiakkaan valokuvat muisteluun, loi energiaboxin työyhteisön käyttöön ja hyödynsi leikekirjaa asiakkaalle merkittävien tapahtumien ylöskirjaamisessa. Vanhuspsykiatrian henkilökunta kehitti mm. erilaisia ryhmähoitomenetelmiä, korttipakkoja, hyvän mielen interventioita, elämänpyöräpelin, runokortit ja tähtiauratehtävän.

Omien ideoiden jakaminen koettiin palkitsevaksi ja sitä levitettiin myös työyhteisöön niille, jotka eivät osallistuneet koulutukseen. Kehittämishankkeiden esitteleminen oli osa oppimisprosessia ja jakaessaan sai vielä itsekin uusia ideoita jatkokehittelyyn. Parhaimmillaan koulutuksen anti jatkuu pitkään työyhteisössä merkityksellisten pienten tekojen ja innostuneen asenteen kautta.

Olennaisia oivalluksia ja palautetta koulutuksesta

  • ”Oivalsin, että minä en ole vastuussa asiakkaan elämässään tekemistä muutoksista. Asiakas on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Se on henkisesti hyvin vapauttavaa.”
  • ”Suurin hyöty koulutuksesta on ollut se, että olen ymmärtänyt työni tärkeyden ja alkanut arvostaa itseäni. Se koskettaa ja herkistää.”
  • ”Olen saanut uusia näkökulmia. Asiat, jotka kuvittelin mahdottomiksi, ovatkin nyt enemmän mahdollisia.”
  • ”Olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse osata aina vastata kaikkeen. Kaikesta voi selvitä ja yhdessä tehdään ja ihmetellään.”
  • ”Ellen voi vaikuttaa olosuhteisiin, voin vaikuttaa omiin asenteisiini ja se on tuonut minulle hallinnantunnetta.”
  • ”Oma lähestymistapani on muuttunut ja olen oppinut vastuuttamaan asiakkaita.”
  • ”Koulutus on ollut matka itseen, ammattitaitoni ja oma sinnikkyyteni ovat kasvaneet.”
  • ”Olen saanut valtavan määrän työkaluja asiakkaan kohtaamiseen, mutta myös omaan henkilökohtaiseen elämääni kokonaisvaltaisesti.”
  • ”Olen oppinut soveltamaan ratkaisukeskeistä ajattelua omassa työssäni ja saanut voimaa. Tämä koulutus on ollut kuin hengähdystauko arjesta.”

Kiitokset

Kesäyliopiston hallinnolle, jonka kanssa yhteistyö on ollut mutkatonta helppoa. Kotihoidon henkilökunnalle, joka osoitti huimaa kykyä kehittää työtään kiireisestä työtahdista riippumatta. Vanhuspsykiatrian henkilökunnalle, joka vastuullisesti ja määrätietoisesti kehittää työtään ja on pitkällä ratkaisukeskeisessä ajattelussa. Pirkko Silfverille, joka jaksaa nähdä mahdollisuuksia ja luotaa viisaasti ihmisiä ratkaisukeskeiseen suuntaan.

Kirjoittaja ja kouluttaja


Sirkku Ruutu työskentelee mm. johtamiskoulutuksen, työyhteisön kehittämisen, konfliktitilanteiden kriisikonsultoinnin, työhyvinvointikoulutuksen sekä ryhmä- ja yksilöcoachaamisen parissa. Hän opettaa ratkaisukeskeistä ajattelua tuleville psykoterapeuteille, coacheille ja työnohjaajille. Hän haaveilee eettisestä yrityskulttuurista ja siitä, että pystyy itse elämään omien oppiensa mukaisesti ja toimimaan hyvän elämän esimerkkinä.

”Koulutuksen aikana herkistyin myös itse monta kertaa. Ihmisten tarinat ovat koskettavia. Kun opiskelija löytää itsestään unohdettuja voimavaroja ja alkaa hyödyntää niitä elämässään, koen onnistuneeni omassa työssäni. Tämän koulutuksen ihmiset ovat omalta osaltaan olleet luomassa itselleni työn mielekkyyttä. Olen iloinen kaikista kohtaamisista ja syvästi kiitollinen siitä myönteisestä palautteesta, jota niin vuolaasti sain osakseni.”

 

Lisää uusi kommentti

Haluatko tietoa alkavista kursseista? Kirjoita sähköpostiosoite kenttään.

Fill in the blank.