Työpaja 16b (luento)
Perjantai 11.11.2005 klo 16.50-17.35
Heli Heinonen-Aho
lehtori
Ranskan kieli
Saksan, ranskan ja pohjoismaisten kielten laitos
Oulun yliopisto
Fokusointi ranskan kielessä - apua intonaation omaksumiseen?
Vieraan kielen intonaation ja siihen liittyvien ilmiöiden oppiminen tuottaa lähes aina suomenkielisille opiskelijoille jonkinasteisia vaikeuksia, mutta myös niiden opettaminen on usein hankalaa. Haluaisinkin saada selville, miten kielenopetuksessa voitaisiin tehostaa edellä mainittujen seikkojen oppimista ja opettamista nimenomaan siinä tapauksessa, että vieras kieli on ranska ja opiskelijan äidinkieli suomi.
Asian selvittämiseksi tutkin intonatiivisen fokusoinnin tuottamista ja havaitsemista ranskan kielessä. Fokusointi tässä yhteydessä tarkoittaa tavun, sanan tai laajemman syntaktisen yksikön korostamista yksinomaan intonaation avulla, rakenteelliset ja leksikaaliset keinot poissulkien.
Tutkimukseni kokeellisessa osuudessa testaan sekä tuottamista että havaitsemista. Fokusoinnin toteutumisen osalta tarkastelen keston, intensiteetin ja perustaajuuden muutoksia. Näitä vertailen fokusoiduissa ja fokusoimattomissa tuotoksissa, eri koehenkilöiden toisiaan vastaavissa tuotoksissa sekä saman henkilön eri tuotoksissa. Näin pyrin selvittämään miten eri akustisen tason parametrit vaikuttavat fokusoinnin tuottamiseen ranskan kielessä.
Fokusoinnin havaitsemisen suhteen oletan, a) että syntyperäiset kielenpuhujat havaitsevat parhaiten onko ilmaus fokusoitu vai ei, b) että suomenkieliset ranskanopiskelijat pystyvät lähes samaan havaintotarkkuuteen, ja c) että suomenkielisten, ranskaa taitamattomattomien henkilöiden havainnot eivät ole yhtä tarkkoja tai että ne poikkeavat em. muiden kuulijoiden havainnoista. Näin ollen, jotta saataisiin selville onko fokusoinnin havaitsemisessa olemassa selkeitä kielikohtaisia eroja ja mikä on kielitaidon osuus havaitsemisessa, tulisi selvittää mitkä akustisten tason parametrit toimivat akustisena vihjeenä syntyperäisillä ja suomenkielisillä kuuntelijoilla.
Mainittujen seikkojen tutkimiseksi suoritin alustavaa testausta. Tuotososion koehenkilöt olivat syntyperäisiä ranskanpuhujia. Saatuja tuotoksia käytin materiaalina havaitsemiskokeessa, johon osallistui yksi ranskankielisten koehenkilöiden ja kaksi suomenkielisten (suomenkielisiä ranskanopiskelijoita ja suomenkielisiä, ei ranskaa osaavia henkilöitä) koehenkilöryhmää. Näin oli mahdollista verrata fokusoinnin havaitsemista ranskankielisillä ja suomenkielisillä henkilöillä.
Tulokset osoittivat, että ranskaa äidinkielenään puhuvilla ja kieltä opiskelevilla suomenkielisillä havainnot olivat samansuuntaisia; helposti ja vaikeasti havaittavat tuotokset sijoittuivat pääosin samoihin kohtiin, joskin opiskelijoilla virhehavaintojen määrä oli hieman suurempi. Ranskan kieltä osaamattomilla, joilla havainto perustui pelkkään akustiikkaan, virhehavaintoja oli enemmän kuin muilla ja ne sijoittuivat osittain eri kohtiin.
Esitestin tulosten tarkistamiseksi lisäsin aineistoa ja tein vastaavat uudet kokeet samaa korpusmateriaalia, mutta eri koehenkilöitä niin tuotos- kuin havaitsemistestissä käyttäen. Tulokset olivat ainakin osittain samansuuntaisia kuin esitestissä, mutta esille tuli myös uusia seikkoja, jotka erottivat erikieleisten havainnot toisistaan.
Jos siis tiedetään, miten intonaatio ja fokusointi syntyvät, toimivat ja miten ne havaitaan, voidaan systemaattisella harjoittelulla kenties parantaa oppimistuloksia ja päästä lähemmäs syntyperäisenkaltaista ääntämystä.
