Työpaja 61b
Perjantai 20.11.2009 klo 15.30-16.50
Maisa Martin
Kielten laitos
PL 35
40014 Jyväskylän yliopisto
puh. 014-2601439
fax: 014-260 1431
Miten järjestäisin maahanmuuttajien suomenkielisen opetuksen?
Otsikon konditionaali tarjoaa työpajalle vapauden kuvitella: jos minä pääsisin päättämään, niin… Suomenkielinen opetus taas voi olla niin suomi toisena kielenä -opetusta (S2-opetusta), äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta kuin minkä tahansa oppiaineen, ammatin tai tieteenalan opetusta suomeksi. Osanottajat voivat siis olla missä opetusalan tehtävissä tahansa, missä oppilaitoksessa tahansa. Työpajan vetäjän tulokulma taas on tutkimuksesta opetukseen: mitä sellaista tietoa suomen kielen oppimisesta jo on, mikä auttaisi etsimään parhaita opetusjärjestelyjä ja oppimisen tapoja? Mitä tietoa on piakkoin tulossa?
Työpaja lähtee liikkeelle valituskuoron tapaan epäkohdista. Mikä toimii huonosti? Näitä havaintoja voi lähettää työpajan vetäjälle ennakkoon tai kertoa työapajan alussa. Ne sijoitellaan kehikkoon, jonka tarkoitus on jäsentää oppimisen ilmiöitä ja antaa suuntaa ratkaisujen löytämiselle. Yhteistä on se, että opetus on suomenkielistä. S2-opetuksessa kieli on huomion kohde, keskeistä on, että ilmaistava merkitys ja ilmauksen suomenkielinen muoto kohtaavat oppijan mielessä. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetusryhmään päätynyt tai päässyt maahanmuuttajaoppilas taas kohtaa maailman, jossa kielellistä muotoa tarkastellaan itseisarvoisesti analysoiden, lähtökohtana oppilaiden yhteinen tieto sen merkityksestä. Parhaimmillaan opetus palvelee myös tekstitaitojen hallintaa, voimauttaa kansalaisuuteen. Muissa oppiaineissa kieli taas on piika: sitä tarvitaan välttämättä, mutta sen tarpeet ovat pelkkä riesa tai modernimmin kuluerä. Jokin termi on opettajan toki pakko nostaa esille, kun niitä eivät suomalaisetkaan oppijat tunne, mutta muuten kai kieli on suomen kielen opettajan asia?
Kielentutkijan eväät ruokkivat tietenkin parhaiten kielenopetusta. Suomen kielen oppimisen kulun tarkkailuun on tulossa avuksi uusia välineitä Cefling-hankkeesta. Näitä voidaan tuoda esille työpajassa tarpeen mukaan. Joistakin muista uusista tutkimussuuntauksista irtoaa käsitteitä myös oppimisen tarkasteluun muissa kuin s2-opetustilanteissa. Oppiminenhan on lopultakin oppijan asia, opettaja voi vain tukea ja antaa työkaluja - ja auttaa tarvittaessa siirtymisessä uuteen käsitykseen oppimisesta. Toisen kielen oppimisen ideahan on juuri siinä, että opittavaa on oppilaitoksen ulkopuolella ja oppijan valittavissa. Auttaisiko opettajaa ymmärrys affordanssista, oppimiskulttuureista tai osallisuudesta?
Työpajan painopisteet määräytyvät siis osallistujien ilmaisemien intressien pohjalta, vetäjä tuo tullessaan tutkimustietoa ja joitakin käsitteitä, joiden avulla maahanmuuttajien opetuksen kipupisteitä voisi diagnosoida ja päästä siten etsimään lääkkeitä.
